Varhainen tuki sekä matalan kynnyksen palvelut ovat avainasemassa, kun pyritään
vähentämään syrjäytymisen riskiä.
1. Kukaan meistä ei halua olla yksin. Kaikki tarvitsevat ystäviä, mutta osalla lapsilla ei
ole taitoja ystävien hankkimiseen tai ystävyyden ylläpitämiseen. Tästä syystä
toisinaan tarvitaan vahvaa aikuisten tukea sosiaalisten taitojen harjoitteluun niin
kotona kuin päiväkodissa/koulussakin. Kiusaamista ei voi hyväksyä missään
muodossa ja siihen pitää aikuisten aina puuttua. Hyvä itsetunto ja positiivinen
minäkäsitys suojaavat riskiltä tulla syrjäytyneeksi.
2. Mielestäni on ensiarvoisen tärkeää, että jo varhaiskasvatuksessa tuetaan lasta ja
hänen perhettään. Neuvola on avainasemassa pienen lapsen kehityksen
havaitsemisessa. Neuvolapalveluita pitää kehittä ja turvata niiden riittävä saatavuus
myös tulevaisuudessa.
3. Itse olisin panostanut ennemmin varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen riittävään
perusrahoitukseen sekä pitkäkestoisiin koulutuksen kehittämishankkeisiin kuin
pidennettyyn oppivelvollisuuteen. Oppilaan on saatava yksilöllistä tukea
oppimisvaikeuksiin tai muihin omiin haasteisiin. Alakoulussa lähtenyt syrjäytymisen
kierre ei vaihda suuntaa sillä, että toisella asteella maksetaan kirjat. Ensin pitää olla
riittävät luku-, kirjoitus- sekä matemaattiset taidot. Oppilaan hyvä itsetunto ja
minäkäsitys mahdollistavat oppimisen ja hyvän olon koulussa.
4. Psykologien ja kuraattoreiden pitää tukea oppilaita koululta käsin, tavoitettavuus
on tärkeää.
5. Sosiaali- ja perhetyö pitää olla matalalla kynnyksellä perheiden tukena haastavassa
elämänvaiheessa. Ahdistuneisuuden ja mielenterveysongelmien ei kannata antaa
kasvaa, vaan niihin on puututtava mahdollisimman varhain.
